Cambridge-valmennus

Cambridge.
Eikö se ole kaupunki? Tai yliopisto? Jossain, missä puhutaan englantia?
No on. Lisäksi se on paljon muuta. Minulle se on tänään ja tästä eteenpäin arvaamattoman ajan verran painonhallintavalmennusta. 

Edellisen dieettivuosi-kokeiluni jälkeen pysyin tuossa saavuttamassani painossa pienin vaihteluin pari vuotta. Työstressin ja elintapojen muutosten myötä painoa alkoi tulla hissukseen lisää ja viimeisen vuoden aikana kuin ihmiskunnan ilmastonmuutoskäyrällä. Koko vuoden on ollut olo, että jotain pitäisi tehdä. Ja aloittanut ja kokeillut ja pohtinut - mutta aina on ollut jotain muuta esteenä. Lopputulos oli se, että sain Dieettivuoden aikana menetetyt lähes tuplana takaisin. Kolmen sekunnin henkinen romahdus. Ja sitten päätös.

Suurin syypää on oikea ja vasen käteni, jotka ovat yhä kiihtyvällä vauhdilla mättäneet vain suurempia ja suurempia herkkumääriä suuhuni. Ja vatsa kyllä kiltisti on ne käsitellyt. Pistänyt oikein talteen myöhempien aikojen pyhiä varten. Vaatteet kiristää, olo on väsynyt, ei jaksa - ahdistaa ja puuskuttaa. Lähisuvun sairaudetkin ovat alkaneet kiinnostaa, missä vaiheessa alkaa geenit herätä ja iloisesti pullauttaa päälle osteoporoosia, diabetestä, erilaisia sisäelinsyöpiä tai vaikka huonokuuloisuutta (mitä, sanotko uudelleen?).


Kuulin muutama vuosi sitten Cambridge-ohjelmasta ja tosiaan huuhaaltahan tuo kuulostaa. Kai nyt jokainen osaa pussikeittonsa ostaa kaupasta ja syödä oikeassa rytmissä ja vähän tarkkailla syömisiään. Niin, osaa. Niin minäkin luulin osaavani. Soittelin pari kertaa erään valmentajan kanssa ja kun kävi ilmi, että kyse ei todellakaan ole mistään ihmeellisyyksistä, ei tarvitse juoda pyhää vettä tai kumartaa johonkin joogasuuntaan, päätin että voisihan tuota kokeilla. Varasin ajan.

Ja raahasin puolison mukaan. Hän kyllä tuli puoliksi innokkaana, koska häntä kiinnostaa kaikki, niin myös kiinnostaa tämäkin. Pieni sonnivasikka hänelläkin lienee ojassa, mutta vain lievänä. Mulla taas tarpeena on jatkuva, loppuelämän painonhallinta ja myös tarve oppia siihen, miten otetaan "irtiottopäivä" ja palataan ruotuun. Mä oon tähän asti ollut all or nothing-tyyppinen ihminen, eli ollaan joko absolutisteja riippumatta aiheesta, tai sitten ei todellakaan olla.

Joten tarvitsen tukea. Puolison tukea, että hän tietää, missä mä menen ja mitä koen seuraavina viikkoina, sekä valmentajan tukea, että hän tsekkaa mun menevän oikeeseen suuntaan ja ohjelman mukaan.

Aloitus tänään. Eka pussipuuro aamulla, puoli kuppia mustaa kahvia. Lounaalla veteen tehty pirtelö (shake it babe) ja työpäivän jälkeen odottaa kotona sitten joku pussijauhekeitto. Teetä, kahvia ja hullu määrä vettä. Siinähän ne onkin. Tuota toistetaan päivittäin pari viikkoa ja sitten - katsotaan miten jatketaan.  

Aika lentää kuin siivilä puutarhaillessa

Niin tosiaan lentää, edellisestä blogikirjoituksestakin on jo puolitoista vuotta. Nuo aiemmin mainitut palsamit saivat hyviä koteja ystäviltäni, kuten myös malvikit. Niiden siemenistä sain sitten viime kesäksikin taimia ja keräsin ensi kesääkin varten. Nyt olen vaan tilanteessa, jossa siemenpussien määrä on huima. En edes uskalla miettiä monenko näköistä petuniaa, samettikukkaa, pelargoniaa sun muuta ostosiementä on suodatinpusseissa kuivumassa. Niitä on varmaankin alun kolmattakymmentä erilaista, mm. kaunis kukka nimeltä Pipo :D

Joten. Siemen sinne, toinen tänne. Helmikuuta odotellessa, koska tuskin jaksan odottaa maaliskuuhun. Hyvänen aika sentään, silloinhan pitäisi kaiken olla jo mahdollisesti pihallevientikunnossa.

Toissakesänä kokeilin kasvattaa myös tomaattia, ihan kohtuullisella menestyksellä, sillä satoa ne tuottivat runsaasti - joillekin muille. Mun parvekkeeni tappoi itselle jätetyt tomaatit ja nauroi ilkeän paahteista +50 asteista naurua päälle. Samoin kävi tänä kesänä krassille ja koristekurpitsalle. Tosin ystävät ja tuttavat saivat hurjan sadon ja minäkin sain siitä osani. *nam!*

Nyt kun jostain saisi ahkeraliisaa kesäksi. Ja ruusuliisaa, rakastuin siihen.

Ikkunapuutarhuri

Edellisen viestin pohjalta jatkoin vielä salaperäisten siementen systeemiä. Palsamit sain vihdoin ruukutettua ja purkitettua ja jakoon, toiset salaperäiset siemenet osoittautuivat malvikiksi. Malvikit olen myös koulinut ja ruukuttanut, jännityksellä jään katsomaan miten käy kun niitä oli miljuuna ja hermot meni ja tyrkkäsin sellaisen 2-10 tainta ruukkuunsa, miten nyt vain sain sopimaan.
Vinkkinä - taimia kouliessa saa sanomalehden sivusta tehtyä paperirullan, joka toimii kasvatusruukkuna. Vähän niinkuin vessapaperirullan hylsy, jonka täyttää mullalla ja tyrkkää taimen siihen siihen asti kunnes pitää ruukuttaa tai istuttaa maahan.
Tiedoksi - flush 'n go -rullat on ihan syvältä tähän hommaan. Ne hajoaa ekasta kastelusta, ei toimi "astiana".
Lisäksi pahvimukit toimivat hyvin tässä hommassa, etenkin niillä taimilla jotka eivät vaadi syvää juuritilaa.

Tomaatit kasvaa sellaisissa kivasti, pitänee pistää isompiin ruukkuihin tms. kunhan niitä jostain taas haalin kasaan...

Kevään kokeiluja

Vihervillitys iski tänä vuonna hieman aiemmin kuin viime keväänä, joten mulla oli rai-ohra kasvamassa jo helmikuun alussa. Kokeilin kasvattaa semmoisessa muovisessa keksilaatikossa - hyvin meni muuten mutta olisin tarvinnut rairuohonleikkurin jotta olisin saanut pidettyä sen kurissa.
Viime syksynä kokeilin kerätä siemeniä erilaisista kukkasista ja säilöin niitä suodatinpusseihin. Minulla oli ylimaallinen luottamus omaan tunnistuskykyyni, siksi kai en kirjoittanut nimiä pusseihin vaan ajattelin että kyllä minä ne tunnistan. Nyt olen siis luultavasti kasvattanut palsamia - joka on sinänsä oikein kaunis, vanhanajan tupakukka mutta niitä kun on kolmattakymmentä tainta niin on jo pieni ongelma mihin niitä sijoittelen. Onneksi on naapurit ja sukulaiset joihin voi tarjota. :D

Ruokakokeiluja ei ole juurikaan ollut vielä.

Teini-ikäisten kasvatuskokeilut ovat jokaikinen osoittautuneet katastrofiksi. Käytännössä taitaa mennä niin että minä kyllä kasvan mutta lapset sen kun porskuttaa.

Kaiken maailman kokeiluja

Edellinen Blogini, Dieettivuosi, oli 11 kk kestänyt seuranta erilaisten dieettien kokeiluista. Koska dieettikokeilun päättäminen jätti arkeeni projektinmentävän aukon, päätin luoda uuden blogin johon voin kirjoitella kaikenlaisista kokeiluista, projekteista jne. Suunnittelen kirjoittavani tänne mm. lastenkasvatuskokeiluista (kuulostaa pelottavalta), viherpiipertämisistä (kevätkasvatusten onnistuminen/ei), juoksukoulusta, tuotekokeiluista, kirjoista, ruuista....
Katsotaan mitä saan aikaiseksi. :-D