Cambridge-valmennus

Cambridge.
Eikö se ole kaupunki? Tai yliopisto? Jossain, missä puhutaan englantia?
No on. Lisäksi se on paljon muuta. Minulle se on tänään ja tästä eteenpäin arvaamattoman ajan verran painonhallintavalmennusta. 

Edellisen dieettivuosi-kokeiluni jälkeen pysyin tuossa saavuttamassani painossa pienin vaihteluin pari vuotta. Työstressin ja elintapojen muutosten myötä painoa alkoi tulla hissukseen lisää ja viimeisen vuoden aikana kuin ihmiskunnan ilmastonmuutoskäyrällä. Koko vuoden on ollut olo, että jotain pitäisi tehdä. Ja aloittanut ja kokeillut ja pohtinut - mutta aina on ollut jotain muuta esteenä. Lopputulos oli se, että sain Dieettivuoden aikana menetetyt lähes tuplana takaisin. Kolmen sekunnin henkinen romahdus. Ja sitten päätös.

Suurin syypää on oikea ja vasen käteni, jotka ovat yhä kiihtyvällä vauhdilla mättäneet vain suurempia ja suurempia herkkumääriä suuhuni. Ja vatsa kyllä kiltisti on ne käsitellyt. Pistänyt oikein talteen myöhempien aikojen pyhiä varten. Vaatteet kiristää, olo on väsynyt, ei jaksa - ahdistaa ja puuskuttaa. Lähisuvun sairaudetkin ovat alkaneet kiinnostaa, missä vaiheessa alkaa geenit herätä ja iloisesti pullauttaa päälle osteoporoosia, diabetestä, erilaisia sisäelinsyöpiä tai vaikka huonokuuloisuutta (mitä, sanotko uudelleen?).


Kuulin muutama vuosi sitten Cambridge-ohjelmasta ja tosiaan huuhaaltahan tuo kuulostaa. Kai nyt jokainen osaa pussikeittonsa ostaa kaupasta ja syödä oikeassa rytmissä ja vähän tarkkailla syömisiään. Niin, osaa. Niin minäkin luulin osaavani. Soittelin pari kertaa erään valmentajan kanssa ja kun kävi ilmi, että kyse ei todellakaan ole mistään ihmeellisyyksistä, ei tarvitse juoda pyhää vettä tai kumartaa johonkin joogasuuntaan, päätin että voisihan tuota kokeilla. Varasin ajan.

Ja raahasin puolison mukaan. Hän kyllä tuli puoliksi innokkaana, koska häntä kiinnostaa kaikki, niin myös kiinnostaa tämäkin. Pieni sonnivasikka hänelläkin lienee ojassa, mutta vain lievänä. Mulla taas tarpeena on jatkuva, loppuelämän painonhallinta ja myös tarve oppia siihen, miten otetaan "irtiottopäivä" ja palataan ruotuun. Mä oon tähän asti ollut all or nothing-tyyppinen ihminen, eli ollaan joko absolutisteja riippumatta aiheesta, tai sitten ei todellakaan olla.

Joten tarvitsen tukea. Puolison tukea, että hän tietää, missä mä menen ja mitä koen seuraavina viikkoina, sekä valmentajan tukea, että hän tsekkaa mun menevän oikeeseen suuntaan ja ohjelman mukaan.

Aloitus tänään. Eka pussipuuro aamulla, puoli kuppia mustaa kahvia. Lounaalla veteen tehty pirtelö (shake it babe) ja työpäivän jälkeen odottaa kotona sitten joku pussijauhekeitto. Teetä, kahvia ja hullu määrä vettä. Siinähän ne onkin. Tuota toistetaan päivittäin pari viikkoa ja sitten - katsotaan miten jatketaan.